Jään kaipaamaan ihmisiä

En jää kaipaamaan projekteja, en palavereita, en KPI-taulukoita. Jään kaipaamaan ihmisiä.

Niitä hetkiä, kun nauretaan yhdessä kiireen keskellä. Kun joku kysyy ihan vilpittömästi: "Miten sulla menee?" Tai kun huomaa, ettei tarvitse selittää kaikkea auki, koska toinen vaan tajuaa.

Interimin työ on tosi raadollista, kun työ tulee tehdyksi, ihmiset vaihtuvat. Kun on aika taas hypätä uuteen ja päästä tutustumaan uusiin ihmisiin 💜 Aina jää kuitenkin kaipuu organisaatioon, jossa on saanut olla hetken aikaa tiivisti mukana.

Vaikka työ muuttuu, ihmiset vaihtuvat ja elämä menee eteenpäin, jotkut kohtaamiset jäävät sydämeen pysyvästi. Yleensä nämä eivät jää mieleen, koska kaikki meni kuin strömsöösä, vaan siksi, että oltiin siinä hetkessä aidosti läsnä.

Työ voi olla täynnä tavoitteita, mutta ihminen kaipaa yhteyttä. Siksi johtamisessa, yhteistyössä ja ihan tavallisessa arjessa tärkeintä on lopulta tunne: tulinko nähdyksi, kuulluksi ja kohdatuksi.

Jos olet ollut osa mun (Interim)työmatkaa – kiitos 💜 . Todennäköisesti olen jäänyt kaipaamaan sua, vaikka en sitä ääneen sanoisikaan.

Rohkeasti väliaikainen,

-Viivi-